Blogi

Nyt, jos koskaan vaaditaan paljon sekä yksittäiseltä ihmiseltä että yrityksiltä. On sopeuduttava nopeisiin muutoksiin, vaihteluihin, rajoituksiin ja taas niiden purkamiseen. On sopeuduttava epävarmuuteen.

Yrityksissä paine on kova, koska kysymys voi olla monen ihmisen toimeentulosta. Ei vain yrittäjän itsensä, vaan työntekijöiden, jopa välillistenkin palveluiden toimintojen jatkumisesta. Se, joka osaisi antaa tässä ajassa menestyksen varman reseptin yrittäjille, olisi jo rikas.

Olen kuitenkin varma, että ei oikeasti ole olemassakaan yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa selvitä. On etsittävä, kokeiltava, kehiteltävä ja kehityttävä jatkuvasti. Se ei ole helppoa, mutta uskon sen kuitenkin olevan yksi selviämisen ja hengissä pysymisen edellytyksistä.

Luovuus ja ideointikyky ovat edellytykset jatkuvalle kehittämiselle. Ne eivät kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys. Kun on murhe työntekijöiden työpaikoista, palkoista, markkinoista – siitä vaan on joskus luovuus ja ideointi kaukana.

Olen kuitenkin huomannut, että kun työpaikalla säilytetään avoimuus ja yhteisöllisyys, eli kaikille avoin mahdollisuus työn kehittämiseen, tuotekehitykseen ja ideointiin ilman pelkoa, että leimataan tyhmäksi, voi hyvä idea poksahtaa pöydälle, vaikka kesken kahvitunnin. Ei siis vain varsinaisissa ideointipalavereissa, vaan koska tahansa. Ne kannattaa kirjata ylös – koska ikinä ei voi tietää koska ideaa tarvitaan. Varsinkin alalla, joka elää ideoinnista muillekin.

Luovuudesta täytyy pitää kiinni. Silloinkin, kun reppu selässä on piirun verran liian painava. Luovuutta voi ylläpitää monella eri tavalla – toiselle se on taidenäyttely, toiselle rauhallinen hetki saunan lämmössä tai hikilenkin kuumuudessa. Luovuus vaatii vain sen, että antaa ajatusten kulkea vapaasti, kahlitsematta.

Niin, se reppu. Se yrittäjän selässä oleva. Sitä voi joskus keventää keskustelemalla toisen yrittäjän kanssa. Saman kokenut, kun ymmärtää parhaiten. Voihan olla, että keskustelun lomassa herää muutama ideakin, miten tilanteen voisi kääntää voitoksi.

Onhan selvää, että kaksi päätä keksii aina enemmän kuin yksi ja toisella voi olla jo kokemusta idean toimivuudesta.

Kun meillä on luovuus, ideoita, ja vielä yhteiset verkostomme, olemme pitkällä. Aina yhdessä selviää paremmin kuin yksin. Senkin tiedän ihan kokemuksesta.

Keijo Koskimies

Kirjoittaja on MAK Median yrittäjä ja kulttuurin moniottelija ja Forssan yrittäjien hallituksen jäsen

Kolumni on alunperin julkaistu Forssan Lehdessä 6.7.2020: https://www.forssanlehti.fi/kolumnit/jatkuvan-muutoksen-aika-697591

Aloitetaanko yhteinen matka?